Kiertotalous vilisee erilaisia termejä, kuten kierrätys, lajittelu ja uudelleenkäyttö, ja termiviidakossa voi joskus olla vaikea suunnistaa.
Erityisen paljon päänvaivaa voi aiheuttaa sana kierrätys, koska siihen liitetään monenlaisia eri merkityksiä. Arkikielessä kierrätys voi tarkoittaa mitä vain jätteiden lajittelusta kirpputorimyyntiin. Jätealalla kierrätys sen sijaan tarkoittaa jätteiden prosessointia raaka-aineeksi eli sanalla on huomattavasti rajatumpi käyttötarkoitus.
Sanojen täsmällisillä merkityksillä ei ehkä arkielämässä ole väliä, mutta kun tavoitellaan kiertotalouden lisäämistä esimerkiksi julkisten hankintojen kautta, on tärkeää, että puhutaan täsmällisesti oikeilla termeillä. Jos julkisten hankintojen osapuolilla on eri käsityksiä sanojen merkityksistä, väärinymmärrysten vaara on suuri.
Tarkastellaan seuraavaksi tarkemmin kolmea kiertotalouden termiä: kierrätys, lajittelu ja uudelleenkäyttö.
Arkikielessä kierrätys voi tosiaan tarkoittaa sekä lajittelua että uudelleenkäyttöä. Myös Kielitoimiston sanakirja (2024) antaa kierrättää-verbille kaksi eri merkitystä: “käyttää t. antaa käytettäväksi uudelleen” sekä “käyttää hyödyksi uusien tuotteiden valmistuksessa”. Edellinen vastaa usein sitä, minkä merkityksen annamme verbille arkikielessä. Jälkimmäinen sen sijaan vastaa määritelmää, jonka jätelaki (646/2011) antaa jätteen kierrätykselle: jätteen kierrätys on “toimintaa, jossa jäte valmistetaan tuotteeksi, materiaaliksi tai aineeksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen”.
EU:n jätepuitedirektiivin (direktiivi 2008/98/EY) mukaan kierrätys on “hyödyntämistointa, jossa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin”. Kierrätykseen sisältyy siis ajatus siitä, että jätettä jollakin tavalla käsitellään, valmistellaan tai käytetään hyödyksi, jotta siitä saadaan tehtyä jotakin uutta.
Jos hankkija kirjaa tarjouspyyntöön vaatimukseksi, että toimittaja kierrättää tuotteen sen tullessa elinkaarensa loppupäähän, tarkoitetaanko sitä, että toimittaja mahdollisesti huoltaa tuotteen uuteen kuntoon, vie sen asianmukaisesti kierrätettäväksi vai pistelee tuotteen itse palasiksi ja tekee siitä jonkin uuden tuotteen. Jos tarjouspyyntöön kirjataan esimerkiksi kierrätystuote, toivotaanko sitä, että tuotteen valmistuksessa on käytetty kierrätettyä materiaalia, tuote on kierrätettävissä vai halutaanko sittenkin käytetty tuote. Jos yhteistä ymmärrystä ei ole, sekaannuksen vaara on suuri.
Mitä tarkoitetaan uudelleenkäytöllä ja miten se eroaa kierrätyksestä? Arkikielessä nämä sanat menevät iloisesti sekaisin, ja kun puhutaan kierrätyksestä, saatetaan tarkoittaa uudelleenkäyttöä.
Jätelain (646/2011) mukaan uudelleenkäyttö on “tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu”. EU:n jätepuitedirektiivi (direktiivi 2008/98/EY) määrittää uudelleenkäytön toiminnaksi, “jonka avulla tuotteet tai osat, jotka eivät ole jätettä, voidaan käyttää uudelleen samassa tarkoituksessa, jota varten ne on suunniteltu”.
Tässä kohdassa on tarpeen katsoa myös termiä uudelleenkäyttöön valmistelu, joka EU:n jätepuitedirektiivin (direktiivi 2008/98/EY) mukaan on “tarkistamis-, puhdistamis- tai korjaamistarkoituksessa toteutettavia hyödyntämistoimia, joiden avulla tuotteet tai tuotteiden osat, joista on tullut jätettä, valmistellaan siten, että niitä voidaan käyttää uudelleen ilman mitään muuta esikäsittelyä”.
Uudelleenkäytössä siis tuote voidaan käyttää uudelleen samassa tarkoituksessa ilman, että sitä pitää sen enempää esikäsitellä. Kierrätyksessä sen sijaan tuotetta pitää käsitellä, jotta siitä voidaan valmistaa uusia tuotteita. Uudelleenkäyttöä on esimerkiksi käytettyjen vaatteiden ostaminen kirpputorilta tai tilanne, jossa hankkija ostaa toimittajan huoltaman, jollakin toisella jo aiemmin käytössä olleen koneen.
Entäs se lajittelu sitten? Lajittelu on yksinkertaisesti sitä, että jätteet lajitellaan eri jakeisiin kierrätystä varten. Se, että vie vaikka metallit tai pahvit keräyspisteisiin, ei siis ole kierrätystä vaan lajittelua.
KIEHKURA-hankkeessa valmistelemme kriteerejä kestäviin kone- ja laitehankintoihin. Kriteereillä hankkija voi varmistua siitä, että hankinta vastaa juuri niitä toiveita, joita hankkijalla on hankinnalle. Kriteerityön aikana olemme joutuneet miettimään termien täsmällistä käyttöä, sanoilla kun on aina monia merkityksiä.
Kriteerityössä tarvitaan selkeitä sanoja ja yhteistä ymmärrystä, jotta tarjoajat osaavat vastata tarjouspyyntöihin oikein ja jotta myös hankkija osaa vaatia juuri sellaisia asioita hankinnalta, joita oikeasti haluaa. Mikäli termejä ja sanoja käytetään miten sattuu, ei yhteistä ymmärrystä välttämättä ole.
Olemme tehneet julkisen hankkijan avuksi koonnin tärkeimmistä kiertotalouden termeistä kone- ja laitehankinnoissa. Lisäksi Kiertotalousvauhdittamo on koonnut kiertotaloussanaston, jonka tarkoituksena on yhtenäistää kiertotalouden ja kestävän kehityksen terminologian käyttöä eri toimialoilla.
Marketta Virta
Turun ammattikorkeakoulu
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta. EUVL L 312, 3–30. Haettu 12.3. osoitteesta http://data.europa.eu/eli/dir/2008/98/oj
Jätelaki 646/2011. Haettu 12.3.2026 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2011/646?language=fin
Kielitoimiston sanakirja (2024). Kierrättää. Haettu 12.3. osoitteesta https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kierr%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4
Kuva: AdobeStock
